np. Pitbull - Hotel room service

Olipas ihana päivä. Olispa se jo ohi.

Käsittämättömän hyvällä tuulella herääminen on jotain, mitä pitäis tapahtua ehdottomasti joka päivä. Kampissa sain kerrankin ootella Mariaa, joka ihme kyllä oli myöhässä. Bongasin Johannan, joka tuli metrosta, joten ei tarvinut olla ihan yksin.

Koulupäivä oli tavallistakin tavallisempia. Sain tosin kuulla suru-uutisia, ettei lauantaina pidetä Ressu's Royal Cocktail Partya, kun vuokrattu tila ei enää ollutkaan mahdollista vuokrata. Hitsin urpertit.

Koulu loppu ja saatettiin Simppis Kamppiin. Mä nimittäin jäin tänään Helsinkiin, kun piti viettää vähän aikaa Hennan kanssa, joka oli menossa eläinmuseoon, ja meillä oli myös Marian kanssa jännittäviä suunnitelmia: päätettiin aloittaa yhdessä kuntonyrkkeily! Sen harrastamisesta mä olen salaisesti haaveillut jo puolitoista vuotta, mutta viimeinkin pääsin toteuttamaan sitä. Haettiin siis Henna juna-asemalta ja mentiin Marialle.

Se on kummallista olla samaan aikaan kahden sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunnen suhteellisen hyvin ja joiden kanssa vietän paljon aikaa, mutta jotka eivät tunne toisiaan. Ei se nyt kuitenkaan kovin kiusallista ollut.

Lähdettiin hieman liian myöhässä Marian kanssa kohti Sörkkää. En ole montakaan kertaa käynyt siellä, mutta onneksi olen niin turisti, että mulla on lupa pitää aina kartta mukana. Löydettiin perille juuri hieman ennen neljään ja jouduimme täyttelemään jonkinlaisen ilmoittautumislapun, jonka takia myöhästyimme siis jo heti ensimmäiseltä tunnilta.

Vetäjänä meillä on isot pohjelihakset omaava thaimaalaisen näköinen mies, joka puhuu niin huonoa englantia, ettei siitä aina saa selvääkään. Jo alkulämmittelyssä, jonka siis ehdimme tehdä vain osittain, olin ihan kuoleman partaalla. Ihan tosi, pitäisikö mun muka saada enemmän kuin kymmenen naisten punnerrusta?

Hiki lensi ihan kunnolla, kun saimme nyrkkeilyhanskat käsiimme ja päästiin "hommiin". Hyi, se hikisten hanskojen haju on jotain niin kammottavaa. Harjoittelimme lyömistä vaikka miten päin ja en voi muuta kuin todeta, että mä olen uskomattoman hidas. Tai sitten Maria on vain ihmeellisen nopea. Kuitenkin, melkein lupaan, että huomenna mun käsiin sattuu ihan sairaasti. Lihaksissa tuntui jo hiusten pesu, vaikka ei mun pää niin kovin korkealla olekaan.

En tiedä, mitä muuta sanoisin. Treenien jälkeen hiki ehti epämukavasti jo kuivua, mutta jäin silti vielä hetkeksi keskustaan. Bussissa otin torkut, jotta jaksaisin vielä tänään tehdä jotain. Viimeisen tunnin ajan olen epätoivoisesti yrittänyt aloittaa äikän kirjallisuusesseetä J.D. Salingerin teoksesta Sieppari ruispellossa, mutta todella huonolla menestyksellä. Essee pitää palauttaa huomenna. Taitaa tänään mennä aika myöhään, ikävä kyllä. Ehkä se on sallittua, koska en edes muista, milloin viimeksi olisin valvonut kouluhomman takia.

Yhdeksän päivää täysikäisyyteen. Vasta tänään ekan kerran iskä uteli multa, mitä haluan synttärilahjaksi. Mulla on vain kaksi toivetta, joista vain toinen on kohtuullinen. Tämäkin on taas yksi niistä asioista, mitä inhoan synttäreissä. Miksi niitä lahjatoivomuksia ei voi keksiä silloin, kun se tarvitsisi tietää?

On muuten aika vaikeeta vanheta.

Täytyy alkaa nyt pohtia Salingerin kirjan vaarallisuutta, joten en ehdi enempää, vaikka tietysti juttua riittäisi. Hitsi.

Hyvää yötä.