Tää vuosi on aika pahan onnen päivä täyteinen. (Kaikki sanat erikseen, koska en tiiä, miten se oikeesti kirjotetaan.)

Voisin sanoa, että ei tää mikään huonon onnen päivä oo ollut. Oikein mukavan virkistävän letkeä perjantai, josta pahat onnet on kaukana. (Koputan puuta.)

Koulu oli normaali perjantai. Oikein hauska, jälleen kolme tuntia ja siinä se. Kohokohta tietenkin joku ruokkis ehkäpä, mikäpä muukaan koulussa. Ruokana oli kalkkunaa räkäkastikkeessa, as usual. Ripottelin vähän parmesaania pinnalle, ja kyllä siitä ihan syötävää tuli. Anteeksi kaikki ruokailukumppanini, kun ruokani on niin ällöttävää.

Mä olen huomannut yhen aika jännän jutun kavereitten kanssa. (You know, Piia, Maria, Katri, Dessu.) Kyseistä henkilöistä muutama on aika puhelias. Ei ollenkaan huono, koska mä pidän puheliaista ihmisistä, mutta kun meijän ruokapöytäkeskustelu pääsee kunnolla vauhtiin, suunvuoron saaminen on yllättävän vaikeaa. Ei se kamalaa ole, lähinnä tottumuskysymys. Riinan kanssa ei paljon tollasia ongelmia vaan ole ollut. Ja mustakin on tullu puheliaampi.

No, aika vierähti ja kello olikin jo yksi. Menin opolle. Siellä mun tulevaisuus sai vähän uuden suunnan, tiukemman aikataulun ja vähän epämääräsen tuomion. Äh, olihan se hieman ahdistavaa, kun opo yritti ensin saada mut luopumaan saksan opiskelusta, sitten ens vuoden vanhojen tanssikurssista, kielten kirjotuskursseista ja muusta kivasta. Lopulta se pääs asiaan ja mainosti kesälukiota. Jippii, mitä kesäloma olisikaan ilman koulua? Tultiin siihen tulokseen, että todennäkösesti tentin kesällä hissan ja ussan kurssin.

Opon jälkeen datailin koulussa ja vähän pyöriskelin ympäriinsä. Lopulta lähdin hinautumaan Bristoliin hakemaan varattuja elokuvalippuja Slummien miljonääriin, joka me Marian (Klaukkalasta) kanssa oltiin suunniteltu kattovamme. Bristolin lipunmyynti ei ollut auki, joten lähin shoppailemaan, silmilläni. Eksyin Eurokankaaseen ja sormet on kankaiden hipelöimisestä ihan hellänä. Voi että oli ihanaa.

Menin Mäkkiin. Ostin laku-McFlurry ja istuin siellä tunnin lukien Sofi Oksasen Stalinin lehmiä. Kirja täytyy nimittäin olla maanantaiksi luettuna. Melkein valmis mä olen, ainakin vielä tällä hetkellä siltä näyttää. Onneksi lukeminen ei voi enää epäonnistua, eikä saldo voi mitenkään nollaantua.

Menin Kamppiin odottelemaan Mariaa. Suomalaisessa kirjakaupassa ehdin lukea yhen kokonaisen kirjan (!), vaikka ei sillä Marialla niin kauaa kestänyt. Lopulta se tuli ja mentiin hakemaan meijän liput. Tosin varaus ei ollut enää voimassa ja sen vuoksi saimme sata kertaa paremmat paikat kuin ne mitä menetettiin. Se Bristolin parvi on aika mahtava.

Slummien miljonääri oli hyvä. Ei loistava, ei mahtava, ei niin sykähdyttävä, mutta oikein antoisa. Enemmän häviää, jos sitä ei mene katsomaan. Yllättävää elokuvassa oli Pete Parkkosen ilmestyminen valkokankaalle. Miten joku voikin olla toisen niin yhdennäköinen kaksoisolento? Tosin sillä oli aavistuksen lyhyempi naama.

Elokuvan jälkeen herkuttelimme Ben & Jerry'sillä ja mun ensimmäinen kyseisen brändin kokeilu tapahtui Strawberry jollakin keksi jäätelöllä. Aika hyvää oli, mutta tunkkaista. Vierimme bussiin ja harvoin bussimatka 339:llä menee niin nopeasti. Maria päätti jäädä mun kanssa samalla pysäkillä ja ulkoilimmekin niin kauan, että kello oli kymmenen. Sitten tulin kotiin ja datasin.

Eipä siitä päivästä muuta. Kyllä vähän väsyttää, mutta onneksi huomenna saa nukkua.

Heips.

PS. Jotkut nimettömät henkilöt perheessäni valittavat aika useasti, miksi olen aina kotona. A) En ole. B) Koska olen liikaa poissa. Tänäänkin päivä venyi 15 tuntiin. PISTE.