"Eikä ihme oo et karttuu univelkaa, kun kaiken sillä maksan pois", laulaa Tykin Aki Happoradion biisissä Nukahdistus ja taas kerran se on napannut inspiraation tekstiinsä just mun elämästä. Kaikkihan tuntee mun loistavan upeat ekonomiset taidot, joten ei ihmekään, että univelkaakin tulee otettua enemmän kuin on varaa maksaa takaisin.
 
No, uniongelmat eivät tällä hetkellä ole se pahin juttu mielessä, vaan mulla on vähän suurempi kana kynittävänä: tulevaisuus. Vajaan viikon päästä mä täytän 19 vuotta. Taas pitäisi olla ihan pikkuisen vanhempi ja viisaampi, ja se alkaa hiljalleen ahdistaa. Enhän mä tänä kuluneena vuonna ole muuta ehtinytkään kuin tyhmistyä! Ja nyt taas täytyisi ottaa lisää vastuuta ja päänkin täytyisi pikkuhiljaa alkaa sisältää jotain muuta kuin tyhjiä ajatuksia ja kummallisia haaveita.
 
Kuka mä olen? Mitä mä haluan? Mihin mä pystyn? Mikä musta tulee isona? Miksi mä teen asioita, joita teen? Mistä mä nautin? Mitä mä rakastan? Mistä mä en pidä? Mikä on oikein? Mikä on väärin? Onko pakko jaksaa? Mikä on motivaatio? Mistä mä tiedän, mitä mä ihan oikeesti haluan? Mikä on merkityksellistä? Missä on se tarinan kuuluisa punainen lanka?!
 
Mun pää on täynnä tuollaisia pieniä kysymyksiä. Mä olen kohta 19-vuotias ja mulla on alkamassa taas jonkin sortin kyselykausi. Heheh, "olenko normaali"? Miettikääs sitä.