Oi että, elämä on ihanaa ja silleen.
 
Tänään alkoi taas koulu enkä rehellisesti sanottuna muista, milloin olisin viimeksi ollut siitä näin innoissani. Opiskelin tänään elämäni ensimmäisen kerran ranskaa, vaikka olen aina boikotoinut sitä turhana hienosteluna. No, ei se ollut ollenkaan hassumpaa, vaan oikeastaan todella mukavaa. Siellä tunneilla jaksan varmaan käydäkin kunnolla.
 
Lisäksi aloitin myös jo toisen kerran tänä vuonna Kasvatustieteen psykologisen perusteet -kurssin ja tällä kertaa meinaan selviytyä ihan tenttiin asti. Asiaa edesauttaa varmasti se, että nyt kevätlukukauden kunniaksi meillä on ihan oikeita live-luentoja! Jippii, ei enää vaivalloista "kuinka saisin itseni himassa katsomaan luentoja"-pohdiskelua vaan nyt raahaudun oikeasti joskus yliopistollekin!
 
Olen panostanut nyt myös hurjasti rahallisesti opiskeluihin: ostin bussikortin helpottaakseni elämääni ja luentomotivaatiotani. Ja vau, se toimii. Nyt pitkät päivät ei tunnukaan enää pitkiltä, kun alle kymmenessä minuutissa pääsen keskustasta kotiin pistäytymään - vaikka keskellä päivää. Hajosin täysin, kun tajusin, ettei täällä voi mennä bussilla edes väärään suuntaan, koska mun bussi kulkee vaan yhteen suuntaan. Eipä haittaa, yksinkertaisuus on ihan kivaa... Mutta oikeastaan on mulla vähän ikävä Helsingin julkista liikennettä, siinä on sentään jotain viehättävyyttä ja jännitystä.
 
Ah, onpa kivaa, kun on sellanen olo, että oon taas saanut tukevan otteen mun elämästä.