Vuosi vaihtu ja siinä se.

Tänään on ollut ihanan virkee ja toimelias päivä. Aamulla nousin puol kaks (ei niin toimeliasta), koska yöllä ei taaskaan meinannut tulla unta. Mä olen lopultakin, ja taas kerran, onnistunut pilaamaan unirytmini totaalisesti. Viime yönäkin uni tuli vasta siinä neljän maissa. Ei edes naurata.

No mutta, ulkona paistoi ihanasti aurinko, kun heräsin, ja oli 10 astetta pakkasta. Mikä voiskaan olla ihanampaa? No, ehkä puol metriä lunta siihen päälle vielä, niin eiköhän oltais jo aika lähellä täydellisyyttä. Söin ruokaa ja painuin pihalle. Lumettomuudessa on se hyvä puoli, että pystyy edelleen pitämään lenkkarit jalassa ja silti varpaat on lämpimät. Lenkkarit on niin ihanan vauhdikkaat, tulee niin urheilullinen olo. Kuuntelin ensin vähän aikaa radiota ihanasta zenistäni, ja lopulta päädyin huonon kuuluvuuden takia kuuntelemaan Panic! At the discoa. Oi miten ihanaa musiikkia se edelleen on.

Kuuntelin melkein kokonaan niitten Fever you can't sweat out-levyn siinä innokkaasti kävellessä, ja kohta olinkin jo kotona. Mun lenkillä ei ollut mitään määränpäätä ja siitä tuli yllättävän pitkä. Äiti oli justiin lähdössä kauppaan, joten eiköhän se heti napannut mut mukaan kassien kantajaks. Siinä sitten taas oltiin.

Kaupan jälkeen en muista mitä tein. Todennäköisesti vaan datasin. Ja hei, siinä se! Etin itelleni kirjekaveria e-mailiin. Okei, mä oon koittanut löytää niitä jo kauan aikaa sitten, mutta ihan todella tuli motivaatio, kun sain viime yönä luettua Stephenie Meyerin New Moonin enkuks. Se on mun eka kokonaan lukema enkun kielinen kirja. Congatulation for me. Siitä mä sitten sain inspiraation etti ittelleni kivan kaverin.

Ja ekaa kertaa niitä löytyi. Nappasin yhteensä neljä, siis 4!, osoitetta ittelleni ylös, siis sähköpostiosoitetta. Niistä jaksoin vastata vaan kolmeen, mutta sekin on jo paljon. Lisäksi siinä on se vaara, ettei kukaan vastaa. No arvatkaas mitä kävi? Ensmäinen vastas jo! Mun ikänen tyttö Saksasta, jos tietoihin uskaltaa luottaa, ja heti innostuin. Ensinnäkin, pääsen hyvin treenaamaan enkkua. Toiseks, ehkä saatan päätyä kirjoittelemaan myös saksaakin vähän. Voiko paremmin enää käydä?

Hirvee kirjoitusvimma. Mietin vaan, miten käy sitten kun koulu alkaa. Sitten mulla ei oo enää ollenkaan aikaa tehä mitään kivaa. Vai onko? Ja mietin vaan, pitäiskö mun jatkaa afrotanssia. Joo, luulen, että jatkan. Joogaa on jatkettava, koska kevät on jo maksettu syksyllä. Mutta ei haittaa, en olis siitä luopunutkaan.

Sitten mun tekis mieli uudistua jotenkin muutenkin. Joku ihmeellinen muodonmuutos ois kiva. Ihan samanlainen olo kuin viime syksynäkin, ennen kuin koulu alkoi. Täytyy saada jotain uutta mun elämään, mä haluan olla vielä ihanempi ihminen. Sellaset ajatukset mulla olisi taas päässä. Huhhei. Kattoo nyt mitä saan aikaan.

Mennään huomenna Hennan kans Helsinkiin. Okei, en osaa pysyä koulupaikkakunnalta poissa edes lomalla. Oi voi. Ei se tekeminen, mitä sinne mennään tekemään, liity onneksi mitenkään kouluun. Aluksi kai vähän shoppaillaan, mä lähden löytämään mun vuoden 2009 uuden minäni, ja sitten tapahtuu jotain, mitä tässä on ootettu joku yli puoli vuotta. Me mennään kattomaan Twilight - Houkutus! Ah, voi sitä onnen päivää kun sen nään, eli siis huomista. Voi taivas, voin vaan kuvitella mikä ihana olo mulla onkaan kun istun siellä pehmeillä penkeillä ja kattelen maailman ihaninta miestä (tosin Robert Pattison ei ole se täydellinen vaan Edward). En jaksa odottaa. Ja sitten taas odotan kauhulla sitä, miten ehkä pettynyt olen tai miten surullista se on, kun se loppuu, koska todennäköisesti siitä ei voi saada tarpeekseen. No, kuitenkin nyt mä oon ihan innoissani.

Mitäs muuta vielä? Uutena vuotena valettiin tinaa ja tuli ekan kerran aika selvät merkit. Mulla tuli nimittäin niin nätti pieni sydän, kuin vaan mahollista, ja sitten tuli pieniä kyyneleitä. Ja sitten sellanen iso klöntti, josta nyt ei oikein ottanut selvää. Mutta kiva vuosi selkeesi tulossa.

29 päivää enää mun synttäreihin ja nyt jo ahdistaa. Oi voi. 17 on ihan liikaa mulle, taitaa olla pieni ikäkriisi tulossa. Tosin musta tuntuu, että se taitaa olla jo aika aikaista. Ei seittemäntoista kuitenkaan ihan niin kovin paha oo, mutta tarpeeksi paha kuitenkin. Apua.

Huh, tulipa pitkä vuodatus. Juttua löytyisi vielä lisääkin, mutta taidan jättää tähän. Ei kai kukaan jaksais lukea enää yhtään pidempää. Ja sitten ketuttais kaikkein eniten, kun nyt tilttais kone ja kaikki katoais. Haha, koputan puuta.

Hyvää yötä!
Heips.