Olen päättänyt olla optimisti ja iloita siitä, että mun opiskelumotivaatiota kesti huimat kaksi viikkoa. En siis aio surkutella sen tämän hetkistä puuttumista millään muotoa.
 
Piia Potkan sanoin: isi aina sanoo mulle... Isi aina sanoo mulle, että elämässä täytyy tehä myös sellaisia asioita, joita ei halua tehdä. Hieno ajatus, mutta onkohan se fakta? Eikö omasta elämästä pitäisi tehdä juuri sellainen, minkälainen sen haluaa olevan? Eikö meillä olekin käytössä rajallisesti aikaa ja se käytettävissä oleva aika tulisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä olen nuori ja naiivi ja idealisti, kun ajattelen näin. Tietenkään kaikkea ei voi saada ja joskus on välttämättömiä velvollisuuksia, mutta silti musta tuntuu, että laajemmassa näkökulmassa ei taida isin neuvolla saavuttaa onnellista elämää.
 
Nyt mietin, kumman elämänfilosofiaa soveltaisin tähän välivuoteni kaltaiseen Jyväskylä-vuoteeni. Tämähän on jo puolessa välissä ja loppu alkaa kohta häämöttää. Pitäisikö minun kituutella loppukevät kursseilla, jotka eivät kiinnosta, vai jättää esimerkiksi nostamatta yhden kuukauden opintotuki? Siinäpä vasta kysymyksiä... Itseni joten kuten tuntien tiedän, että kituuttelulla ei pitkälle pötkitä. Eihän se kituuttelu vielä takaa kurssien läpipääsyä ja niiden vaadittujen opintopisteiden saavuttamista. Äh, olisipa jo syksy, niin pääsisin näistä ajatuksista.
 
Viikon päästä mun teini-ikä on ohi, jänskää. Ja samalla tulee taas koettua vuoden paras päivä. Mä olen aina ollut hirveä synttäri-intoilija. Lasken päiviä siihen hienoon vuosipäivään, jolloin juuri minä tulin tähän maailmaan. Hassua, miten olenkin aina niin kikseissä omasta olemassaolostani. Joka tapauksessa, se hieno päivä koittaa tasan viikon päästä. Tuskin meinaan kuitenkaan erityisesti juhlia. Viime yönä näin unta hienosta juhla-ateriasta, jonka olin loihtinut syntymäpäiväni kunniaksi: kanasalaattia, uuniperunaa, patonkia, valkohomejuustoa, sipsiä... Ehkä voisin vaikka mursuilla kunnolla synttäreideni kunniaksi. Pitääpä alkaa jo suunnitella!
 
Olen alkanut suunnitella myös mun tän kevään kuntoilua. Tein ensimmäisen kerran elämässäni itselleni kuntosaliohjelman! Öö, what..? Aloitin myös sen toteutuksen jo eilen aamulla, kun vahingossa olin jo kahdeksalta salilla. Hitsi, mä pystyn siihen! Tän verran mulla on oltava pitkäjänteisyyttä.
 
Joo, ja nyt voisin kipittää pikaisesti kauppaan, jääkaapissa ei taaskaan näy muuta kuin valot. Kolme tuntia aikaa tehdä läksyt, syödä ja raahata perse yliopistolle. Sinne kivasti taas latinan luennolle... Hehee, ei ees naurata.