Kohti muutosta mennään. Tänään oli ensimmäinen lauantai odotas... vuoteen, jolloin ollaan vietetty viikonlopun alkua normaalisti. Tänään ei nimittäin ollut vaihtopäivä, siis "muuttoa" iskälle.
 
Aamulla oli mukava herätä ja ajatella, ettei tänään ole kiire pakata tai edes miettiä, mitä ensi viikolla tarvitsee. Tänään saisi vain olla ja viettää viikonloppua miten ikinä haluaakaan. Toki olihan se hieman omituista, että jo rutiiniksi muodostunut "muutto" ei ollut vielä tämän päivän asia, vaan vasta huomenna se olisi edessä. Uusi "muuttopäivä" olisi siis lauantain sijasta sunnuntai.
 
Päätöksenteko vaiheessa sunnuntai-iltana tapahtuva kodin vaihto ei tuntunut houkuttelevalta, koska "kotiutuminen" vie aikansa. Viikon asiat on kerrottava ja tavarat laitettava paikoilleen. Tietyt rutiinit on toistettava. Tänä aamuna kuitenkin tajusin, että ehkä onkin parempi, että viikonlopun saa viettää kaikessa rauhassa. On mukavampaa viettää kokonainen viikonloppu iskän tai äitin kanssa, eikä vain puolikasta.

Tänään olen tehnyt vähän kaikenlaista. Aamulla katselin televiosta ensin saksan kielisiä uutisia, sitten englannin kielisiä mainoksia ja lopulta ruotsin kielisiä Muumeja. Saatui juuri olemaan hyvä jakso: Muumilaakso joutuu veden valtaa ja muumiperhe joutuu lähtemään talostaan kelluvalle teatterille.
 
En katsonut jaksoa loppuun asti, koska minun piti auttaa äitiä vaihtamaan keittiönpöydän paikkaa. Nyt se pöytä on ihan vinossa, mutta se se tarkoitus olikin, saada jotain erilaista :)
 
Iltapäivällä tutkin EF:n sivuja ja lueskelin Demi.fi:n kielimatka-aiheisia keskusteluja. Ensi vuoden kesäsuunnitelmat ovat tämän syksyn ykkösaihe minulla. Eilen illalla oli minulla ja äitillä pitkä keskustelu kielimatkakohteesta, ja lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei se Malta olekaan minulle juuri se paras kohde. Infotilaisuuden jälkeen pitääpi sitten katsella vähän, mihin sitten menenkään. Oxford on näin aluksi tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mutta katsotaan.
 
Vaikka kuinka teki mieli jäädä tietokoneelle mesettämään ja galtsuttamaan, oli minun pakko repiä itseni irti koneesta. Eipä siinä ollut oikein tekemistä. Mitään hyvää kirjaakaan ei ollut ja ruikutin äitille isoa tarvettani päästä kirjastoon, mutta äiti ei suostunut viemään minua kuuma auto tekosyynään. Lähdin sitten vaikean (ja tuskaisen) päätöksen tehtyäni polkemaan vanhalla, vaikkakin ihan kunnossa olevalla, pyörälläni kohti kirjastoa.
 
Matkaa oli vain reilu kilometri ja se kesti yllättävän vähän, noin viisi minuuttia, vaikka oli järjetön vastatuuli. Olin kirjastolla puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja ajattelin, etten mitenkään ehdi löytää mitään luettavaksi kelpaavaa kirjaa siinä ajassa. Heti sisälle päästyäni huomasin yllätyksekseni, että jo kauan himoitsemani Anne Frankin päiväkirja suorastaan kutsui minua palautettujen kirjojen hyllyltä. Sitten etsin hyllystä Jane Austenin Ylpys ja ennakkoluuloa ja hämmästyksekseni sekin oli siellä! Ei muuta kuin lainaamaan ja takaisin kotia kohti.
 
Kotona en ehtinyt lukea kauaakaan, kun äiti jo alakerrassa kutsui. Poissaollessani äiti oli naapurin kanssa tehnyt hyvän kaappikaupan ja nyt oli ohjemassa hyllyn osien kantamista. Olihan ne puulevyt aika painavia, mutta kannoin hyllyt ripeästi, että pääsisin taas lukemaan.
 
Seuraavaa lukutuokiota kesti vain hetki enemmän kuin edellistä, sillä sain kuulla, että olisimme lähdössä uimaan. Mikään ei ollut kuulostanut niin houkuttelevalta koko helteisen päivän aikana kuin pulahtaminen viileään veteen. Ja viileää se tosiaankin oli. Ei me kauaakaan Myllylammella viivytty, koska varpaat alkoivat jäätyä jo lyhyen uinnin aikana. Ei taida tänä vuonna olla enää montaa uintikertaa jäljellä.
 
Ilta istuttiin taloyhtiön grillikatoksessa grillaten ja jutellen. Vaikka maha oli kuinka täynnä, oli aina pakko ottaa lisää, koska itse ainakin olen aikamoinen seurapiiri syöppö.
 
Naapuri alkoi siinä sitten kunnostamaan pyöriä ja oli omankin romu laitettava kunnostusjonoon. Penkin ja tangon nosto oli välttämätöntä ja ketjujen rasvauksen se pyörävanhus otti mielellään vastaan. Renkaatkin pumpattiin pitkästä aikaa täyteen. Pieni koekierroshan sillä pyörällä oli pakko käydä ja "lenkin" jälkeen ruoka taas maistui. Karkkia ja limua siinä vedettiin siihen tahtiin, että pian oltiin ihan ähkyjä.
 
Yhdeksältä tultiin sisälle. Iltasuihkut hoidettiin ja tässä sitä nyt ollaan. Miten kaksi tuntia on taas mennyt näin nopeasti? Kohta puoliin pitäis makuuhuoneen puolelle siirtyä, koska en haluaisi sekoittaa hyvää uutta nukkumisrytmiä. Maanantaina on taas vaikeaa herätä puoli kahdeksan aikoihin.
 
Taidanpa tästä siis lähteä hammaspesulle ja lukemaan!
Hyvää yötä.