Nyt näyttäisi pahasti siltä, että mä olen lomalla - seuraavat kolme päivää.
 
Mitenhän tää taas meni tähän? Oiskohan yliopistolla kursseja, joiden oleellisimpaan sisältöön kuuluu sanan "ei" opettelu? Tai sitten mä olen vaan täysin rakastunut pizzaan.
 
Huomenna on jouluaatto. Ihanaa, vaikkei joulufiilistä oikein näy missään. Stressiä ei ole, koska sain kuin sainkin hoidettua kaikki joulusämpläilyt kunnialla parissa päivässä. Joululahjaostokset ovat tuskin koskaan sujuneet näin kivuttomasti ja Luojan kiitos siitä, että olen töissä. Muuten saattaisi olla tili miinuksella ja pahasti.
 
Mä olen nyt ihan kummallisessa euforisessa tilassa. Mun sisäinen pikkuorava on muuttunut ulkoiseksi enkä mahda mitään sille, että tekisi mieli vaan pomppia riemusta ja hihitellä. Jotenki voittajafiilis kaikesta. Mulla on oikeestaan aika mahtava elämä eikä tippaakaan tylsää.
 
Tänään ohjelmassa on vielä viime hetken joulusiivoukset, eikä äitille kerrota, että me ei aloitettukaan siivoamista tasan klo 12, vaikka se oli määräys. Pitäisi varmaan ensin soittaa se Henna kotiin ja sen jälkeen kaivaa ruoska tuolta kaapin pohjalta. Minähän olen isosisko ja työkseni saan siivota ihan riittävästi. Enkä mä edes asu täällä. Henna ja Santtu saa nyt opetella siivoamaan niin kovasti, ettei ne oo koskaan ennen siivonnut niin villisti! Noh, turha unelmoida... Mä taidan kuitenkin loppujen lopuksi joutua siivoamaan yksin.
 
Onneksi tulee joulu. Seuraavat kolme päivää on mun laiskimmat päivät koko vuonna, toivottavasti ainakin. Toisaalta näillä näkymin yksikään niistä päivistä ei ole sellainen, etteikö tarvitsi poistua kotoa. Eli ei yökkäripäiviä, mutta voin ottaa ne sitten vaikka ensi vuonna, viikolla 1 yksin Jyväskylässä. Kuin kivaa. Emmä tiedä.